Alba s touto skladbou:
Marraskuun Lauluja,
Kuusimetsää kuusisataa, seitsemän vain katajaa
Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa
Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin
Tämän kohdan hieman toisin näkisin
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa
Uutterasti uutta päivää samat silmät sulattaa
Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa
Naulat neljän tuumamitan lyöty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo kirkkomaata matalaa
Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien
kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo marras kirkkomaa
