Alba s touto skladbou:
Raja,
Ihmiset retuuttaa ruhojaa,
jokin ajaa ne juoksemaan:
raja on ylitetty länttä kohden
Yksi kaatuu ja haavoittuu, jälkeen
jääminen laumasta on suora seuraus
Tarkkaan on haisteltava mihin astuu
Kohta omin avuin taakkaansa taas
yksinäinen mies jaloilleen nostaa
Lauma on saatava kiinni kun on valoa
Tai hänestä tulee vuorollaan saalis,
jahdattu, kituva, helppo maali
Tälläkin kertaa juostaan kilpaa,
eri syystä, samaan suuntaan
Kaikki toivo nyt pantava on
lauman pysäyttävään taukoon
että turvan lajinsa saisi
Matkan taittuessa, voimien laantuessa,
ainoa toivonsa on juoksu loputon
Kylmä maa, vieras maa
Syksy loppuu kun talvi saa
Yksi luoti puhtainta hopeaa
kaksi petoa katoaa
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
jos koskaan kotiin päästään
ketkä meistä ovat hengissä?"
Leukaperät veressä, sydän kylmänä
rajan tällä puolen on vain nieltävä
Kauas ehtivät muut, nyt sataa:
polunkin on sulattanut edestä ja takaa
Alasti ja haavoilla ojassa hän makaa
Saaliille pelko on pedon enne
Pedosta nälkä vie myöskin hengen
ellein toinen peto ehdi niitäkin ennen
Miehellä on ulvontaan voima, ääneen surkeaan
on hetken enää tajuissaan
Kuutamon nousun valossa, tutut kasvot palaavat
nälkäisinä juoksusta
Pian punertuu maa
Pian lämpenee maa
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
jos koskaan kotiin päästään
ketkä meistä ovat hengissä?"
Leukaperät veressä, sydän kylmänä
rajan tällä puolen on vain nieltävä
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
jos koskaan kotiin päästään
ketkä meistä ovat hengissä?"
Leukaperät veressä, sydän kylmänä
rajan tällä puolen on vain nieltävä
