Alba s touto skladbou:
Viimeinen Atlantis,
Lapsena kerrottiin: jos tuijottaa kiveä, voi nähdä sen kasvavan, hengittävän ja elävän
Tuijotin aikani, onneksi pettyen oivalsin: kasvoin ja hengitin itse. Opetuksen sisäistin
Kiveen hakatut iäiset lauseet opettavat lapsenuskoa
Vanhat asettavat vastaukset: "Kättä ylös jos on kysyttävää"
Jotkut pyhittävät kirjoitusten jumaluuden
Teko ei näe viisautta vaihtoehtojen
Järki on kysyä, luonto ja tiede valita
Olemme lenkkeinä ketjussa hetken ja siinä kaikki
Ihminen on yksi ja kaksinkin yksin
Tulevaisuus on määrämätön
On siis oikein rakentaa, eikä vain tuhota ja väittää olevansa oikeammassa kuin muut
Se, minkä kehdosta mukanasi kannat, sinut on opetettu uskomaan
Odotat vapautta hautaan saakka, jonotat, koska on tapana niin
Olet kasvatettu tuote, takuuna ikuinen elämä tai luvattu maa
Kumarrat voimaa ja valtaa ja kunniaa
Kumarrat lapsen lailla uskontoa
Niille, jotka opettavat ajo-ohjeita, voidaan suositella valtatietä helvettiin
Ja niille, jotka odottavat vastauksia, kirkkoja, temppeleitä, satulinnoja
Minä menen omin jaloin
Minä menen maisemareittiä
En usko sieluun, en usko vastakohtaan
Elämän pelko on ainoa petoni
Mikä on se kysymys, mihin ei ollut vastausta?
