Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta
Ladosta tulee, hankeen jää, harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää, kohti taivasta, kuuhun
Katsoo metsää, min hongat on, tuulen suojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan, ainaista ongelmataan
Partaa sivellen aprikoi, puistaa päätä ja hasta
"Ei, tätä ymmärtää en voi. Ei, tää pulma on vasta."
Heittää tapaansa järkevään, taas jo pois, nämä vaivat nään
Lähtee toimeen ja työhön, lähtee puuhiinsa, yöhön
Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko
Kanat jo katsoo pienallaan, istuu ylinnä kukko
Kopissa vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi
Tonttu harmaa ja nuttu, vahdille kyllä on tuttu
Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki
Tontulle arvoa antavan, näiden jo aikaa näki
Varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot, pienet nuo
Ken sitä kummeksis juuri, hälle se riemu on suuri
Vaiti metsä on alla jään, kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa
Tonttu, puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii minne se vienee, missä sen lähde lienee
Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen, aamuhun unta kiskoo
Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta
