Alba s touto skladbou:
Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa,
Jo pimeys saa
Laskeutuu kuolleiden maahan
Alas taivas painaa päämme
Hävityksen silmiltä piilottaa
Yksin yöstä kurkotan valoon
Sen halki huudan: päästäkää minut!
Ei kukaan sanaakaan sano
Tuskin vaipuu uneen
On kajo poissa palavan maailman
Pois huuhdottu kaipuu elämän
Reki raskas meitä seuraa
Kuolema jaloissamme
Yllä vain tähdetön taivas
Alla eloton maa
Jo pimeys saavuttaa
Maailman viimeisen reunan
Savuna karanneet muistot
Kaupungit ihmisten
Aika täynnä elämää
Piirtynyt vereen ja tuhkaan
Yllä vain lohduton taivas
Alla hylätty maa
Yksin yöstä kurkotan valoon
Vielä huudan: päästäkää minut!
Kiehuu saastunut meri
Kuoriutuu verinen kiveys katujen
Loppumme vielä pilviä reunustaa
On ilma täällä niin raskas
Vesi virtaa myrkkyä
Vain sodan aseet ruostuvat
Hylättyinä pohjassa
Mihin haudat ruumiit?
Minne juosta kun aurinko nousee?
Näkeekö kukaan jos kohotamme lippumme?
Kuuma tuuli hetken pyyhkii rantaa
Valkoinen lintu sen mukaan katoaa
Mikään ei elä enää, ei mitään taakse jää
On askel täällä niin raskas
Tietä ei näy kivien alta
Pohjoinen kätkeytyy pilvien taa
Harmaa maisema pyydystää aaveita
Mennyt hiljaa pyyhkiytyy taivaanrantaan
Jalkojen alla murheiden maa
Jossa mikään ei elä enää