Alba s touto skladbou:
Kaupunkilapset,
Kato mua, kerro mitä sä näät
mä seison ryhti suoras, ei oo kenossa pää
Oon nähny asioita, mitä tuskin ikin näät
Vasikoista kasvaa sonnei, vitun piripää
Mä oon valmiina maalitaulu rinnassa.
Kaikki tekee virheit, mut mikään ei oo ilmasta
Kyl se metsä vastaa jos sä sinne huudat
Kaikkii virheit ei vaa pysty koputtamaa puulla
Tän kankaan koko korvaa usein koko ytimen
Vaikka metrimäärä sekundaa saa pikkupojat hytisee.
Saattaa ilman yhtään persoonaa,
kersoja jauhosäkis matkimassa herroja
Sano yks jol on sielu, kaks jol on sydän, kolme edellisen pienuus
Sano yks jol on ajatus, kaks jol on ajotus, kolme unelmaa hajonnu
Se on tätä näin, siihen ei tarvi patruunoita
Vaikken pelaa fudista, on kenkien alla nappuloita
Niit on läjäpäin, teille keskisormee varauksetta
Siinä teille pelleille on rakentavaa palautetta
(2x)
Loin nimen, mun piirin, mun suhteet, musiikin
Mut silti väärään aikaan silmäni ummistin
En pääse isompiin kenkiin, vaik vanhat hiertää yhä
Mä teen tarjouksen josta sä et voi kieltäytyä
Kiristä kengät, mul ei oo kiirettä suunnistaa
Et pääse pakoon ennenku meet nielemään kunnias
Sua katsoes nään vihaa, verta ja kuolemaa
Osotan sua syyttä, kepin likasel puolella
Kohti suoraan sua, sä et voi suojautua.
Rupee koskee, koskee, ei voi suojaa sua.
Mä oon nähny, mä oon kuullu kun ne riistää voimii
Ei yksikää teistä ikin yksinään toimi
Keltanokka saa nokkaansa ennen pitkään
Voit miettii mihin siivet kantaa, kun kana kynitään
pidä mun nimi poissa vihosta
Pete ei tykkää tapella, mut mitä tiiät nikosta
Se on tätä näin, siihen ei tarvi patruunoita
Vaikken pelaa fudista, on kenkien alla nappuloita
Niit on läjäpäin, teille keskisormee varauksetta
Siinä teille pelleille on rakentavaa palautetta
(2x)
