Alba s touto skladbou:
Musta Kaipuu,
Kun päivän valo nukkui
Silmät luvatta aukesivat pimeään
Ruumis tottelematon liikkumatta
Paino ahdistuneen rinnalla
Hengitys vaivaista miltei mahdotonta
Raatojen lemu velloo ilmassa
Pahan läsnäolo löyhkää huoneessa
Askeleet hitaat lähestyvät
Kolkosti kaikuen nurkissa
Oudot varjot seinillä tanssivat
Ivallisesti nauraen rienaavat
Pelossa mykkänä makaat
Vailla kykyä huutaa
Halvaantuneena kauhun otteessa
Kuiske nariseva vanhan naisen
Kivulla katkeralla kylmästi kiukuten
Viima vihlova, hengitys haudan
Jäätäen pääsi läpi puhaltaa
Noidan kasvot ryysyiset
Akan silmät matoiset
Varjosta paljastuvat
Kuoleman kuvastavat
Riutuneet kädet kaulalle kurkottavat
Kylmät kourat lujasti kuristavat
Lopun viimeiset kyyneleet valuvat
Virtana vuolaana poskilla sinisillä
Likaisilla hampaillaan haahka syö uhriaan
Kasvoja kauhistuneita eukko puree ahneissaan
Lopuksi makean veren nauttien
Kalpean lihan kuolemasta kostuen
