Laatikot ullakolla, jalanjäljet nurmikolla
Sä jätit kengätkin
Ja kun niitä laatikoita avaan ja sun muistoihisi palaan
Tiedän; oot vapaa viimeinkin
Vihdoin valoisalla tiellä kevyenä kuljet siellä
Mä melkein huudan sun perään
Mutten haluu enää harhauttaa
Sua rakastan niin paljon, että herään
Mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa
Kai olin jonkinlainen silta sulle oivallusten laitumille
Ja nyt pääsit perille
Eikä luopumiseen kuole kukaan, ei muuten mahtuisikaan
Uutta tilalle
Ja siinä kohtaa irti päästän, vain yhden paidan sulta
säästän
Mä melkein huudan sun perään
Mutten haluu enää harhauttaa
Sua rakastan niin paljon, että herään
Mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa
Mä melkein huudan sun perään
Mutten haluu enää harhauttaa
Sua rakastan niin paljon, että herään
Mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa
Mä valmistaudun nyt jo tähän, jotta sua tässä tänään
Uskallan rakastaa
